Kun maailma pysähtyi

Olimme miesystäväni kanssa vapaa-ajan asunnollamme ottamassa vastaan vuotta 2020. Tunnelma oli rauhallinen, ja päällimmäisenä tunteena tunnistin ilon ja hyvän olon. Olimme tutustuneet noin kaksi kuukautta aikaisemmin ja olin jo kovasti ihastunut häneen. Mietin, että tästähän voi tulla hyvä vuosi. Vähänpä tiesin.

Kulunut vuosi on ollut meille kaikille varmasti hyvin haasteellinen ja erikoinen. Henkilökohtaisesti olen tehnyt tänä vuonna pitkän matkan itseeni. Olen miettinyt omia halujani ja haluamattomuuksiani. On ollut aikaa pysähtyä. Olen viettänyt paljon aikaa maalla joko yksin, tyttäreni tai miesystäväni kanssa.

Korona, tämä viheliäinen tauti, on antanut minun tutustua paremmin miesystävääni. Vietimme käytännössä koko viime kevään maalla töitä tehden. Vaikka nettiyhteys ei kestänyt meidän molempien yhtäaikaista työntekoa, me sentään kestimme toisiamme. Eikä tästä voinut kiittää uutta meditaatioharrastustani. Sen verran harvoin muistin sitä toteuttaa.

Tämä vuosi on opettanut minut huomaamaan itselleni tärkeät asiat. Olen oppinut rakastamaan itseäni ja sitä kautta myös ihmiset ympärilläni ovat valikoituneet. Vuoden aikana olen tiedostanut ketkä ovat ystäviani ja rakkaitani. Muutamat hyvät ystävyyssuhteet ovat muuttuneet vieläkin läheisemmiksi. Vuoden aikana ihastumisen tunteen on korvannut rakkaus. Kohde on onneksi pysynyt samana.

Olen tehnyt asioita ilon kautta. Olenhan aina pitänyt siitä, että on hauskaa ja huumorilla pärjää pitkälle. Kuitenkin tänä vuonna ilo ja hauskuus on vienyt voiton suorittamisesta ja ainaisesta oikeassa olemisesta. On kuitenkin sanottava, että se mikä toiselle olisi suorittamista, on minulle normaalia elämää. Olen vuoden aikana myynyt kiinteistöjä sekä asuntoja, olen kirjoittanut kirjaa, vetänyt kursseja ja aloittanut podcastin Suplassa. Mutta olen ollut läsnä enemmän kuin koskaan. Läsnä läheisilleni ja itselleni.

Olen koko ikäni miettinyt sitä, mitä muut minusta ajattelevat. Nyt en voisi vähempää enää välittää. Olen elänyt täysin itseni näköistäni elämää ja ollut onnellinen. Olen aina ollut helposti suuttuva ja kiihtyvä ihminen, mutta nyt en edes saa mieleeni tilannetta, jossa olisin viimeksi menettänyt hermoni. Venekauppias ja muutama rakennusmies ovat ehkä osansa saaneet, sen verran annan nyt periksi.

Tein nyt vuoden lopulla ison päätöksen ja kiitin yhtiökumppaneitani Crape LKV:ssa kuluneista vuosista. Olen kiitollinen viidestä vuodesta heidän kanssaan. Petri ja Alex, olette supertyyppejä. Puhumattakaan työkavereistani. Matka heidän kanssaan on ollut antoisa, mutta nyt on aika siirtyä uusiin haasteisiin.

Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen vuodesta 2020 ja kaikista sen tuomista haasteista. Mallorcan matkan olen korvannut matkalla minääni. Uskon, että tämä reissu on yksi niistä kaikista ikimuistoisimmista. Vaikken rusketusta saanutkaan.

En usko uuden vuoden lupauksiin. En tee niitä nytkään. Olen kuitenkin tehnyt itselleni uuden Hyvän Elämän Kartan vuodelle 2021. Siinä on paljon ihania asioita, joita kohti kuljen.

Kukaan ei tiedä mitä vuosi 2021 tuo tullessaan, mutta toivotan kaikille terveyttä, iloa ja rakkautta!

Edellinen
Edellinen

Uusi vuosi, uusi alku

Seuraava
Seuraava

Enemmän korvien kuin jalkojen välissä