Kumpaan suuntaan pyyhkäistä?
Viime syksynä päätin ladata Tinderin puhelimeeni. Olin viettänyt kivan kesän sinkkuna ystävieni ja tyttäreni kanssa, mutta seikkailut kutsuivat. Halusin uusia tuulia elämääni.
Tinderin lataamisessa tarvitsin vähän tyttäreni apua. Etsimme minusta edustavimmat ja tuoreimmat kuvat. En ole sitä tyyppiä, joka lataa profiilin täyteen nuoruuden kuviaan. Ilmoituksessani olikin ytimekkäästi vain nimeni ja ikäni.
En oikein ensin ymmärtänyt humpan juonta, vaan annoin “supertykkäyksiä” kaikille kriteerini täyttäville miehille. Päätin, että nyt kun kerran Tinderissä ollaan, niin asiallisten ehdokkaiden kanssa treffeillä käydään. Eihän sitä muuten tutustu. Olin kuin Liisa Ihmemaassa. Olin rajannut iän kymmenellä vuodella omastani molempiin suuntiin, niin yllätyksekseni nyt oli nuorempien aika.
Annoin itselleni 4 viikkoa aikaa. Illat kuluivat rattoisasti sovellusta selaillen ja tekstaillen. Livenä näin yhteensä 13 ehdokasta. Joukko oli kirjavaa. Oli professori, joka ehdotti uusia treffejä samaan hengen vetoon kun halusi minulta 4 euroa juomastani kahvista. Pitkästä liitosta eronnut mies, joka jo ensitreffeillä kävi tulevaisuutta suunnittelemaan. Eräs sankari halusi pikkupakkasella ajaa avoautolla minut keskustasta Kaivopuistoon kahville ja en kehdannut sanoa että olin ihan jäässä. Matkalla kertoi milloin ja mistä auto oli hankittu. Automies tietenkin. Kielikylpyäkin oli, kun tapasin Suomeen eksyneen Yellowstonen kansallispuiston työntekijän ja ruotsalaisen yritysjohtajan. Asuessani Raaseporissa 6 vuotta en puhunut ruotsia sanaakaan, mutta nyt Tinder-treffeillä ruotsikin taittui. Mielenkiintoista oli myös se, miten avoimesti ihmiset kertoivat itsestään ja esiintyivät heti koko nimellään.
Moni sanoo, että Tinderissä etsitään vain yhden illan seuraa. Minä en törmännyt tähän. Ei mitään kiusallisia ehdotuksia ja yhtä deittiä lukuunottamatta kaikki olisivat halunneet nähdä uudemman kerran. Jokaisen näin kuitenkin vain kerran. Olen sen verran mustavalkoinen ihminen, että jos ei heti kemiat kohtaa, niin en jää odottamaan seuraavaa kertaa.
Neljä viikkoa oli melkein täynnä ja 12 treffit takana. Kukaan ei oikein kolahtanut. Kivaa oli, mutta ajattelin homman olevan siinä. Treffit on nyt nähty ja näin en seuraa löytäisi. Yhteyttä otti kuitenkin vielä iloisen näköinen kaveri, jolle olin varmasti taas supertykkäyksiä jaellut. Asuikin lähellä, ja lyhyen keskustelun jälkeen ehdotti kahville menoa. No, yhdet treffit vielä ennen Tinderistä poistumista. Sovimme tapaamisen Cafe Engeliin 3.11. klo 15:00.
Mietin otanko Kerttu-koirani mukaan. Se on aina kohtelias syy päästä nopeasti pois jos ei nappaa. Olin ollut edellispäivänä konsertissa ja illalla ystävien kanssa ulkona, joten oli vähän rapsakka olokin. Lisäksi aiemmin viikolla olin salilla kävellyt päin levytankoa, joten oli vielä mustelmakin poskessa. Ajattelin, että ihan sama. Katson vielä tämän kortin.
Ei se ollut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta kaveri näytti miellyttävältä ja kädenpuristus tuntui hyvältä ja lämpimältä. Kahvin ja teen ääressä kului 3 tuntia kuin siivillä. Meillä oli paljon yhteistä keskusteltavaa. Ja huumori oli se, mikä minut hurmasi. Kun seuralaiseni kysyi minulta miltä tuntuisi nähdä uudelleen, ei minun tarvinnut empiä vastausta. Meillä oli heti yhtyeys ja lähdimmekin sitä kuohuvalla juhlistamaan. Kerttukin tykkäsi.
Halusin kertoa tämän teille siksi, että niin moni ikäiseni nainen on sanonut ettei löydä ketään vierelleen. Edes jonkun, jonka kanssa tehdä asioita ja kokea elämää. Jostain syystä olen huomannut monelle olevan noloa sanoa löytneensä Tinderistä kumppanin. Mielestäni se on yksi kokemus, joka kannattaa rohkeasti katsoa. Olemalla jo alussa oma itsesi et voi hirveästi edes hävitä.
Minä tapasin 13 ehdokasta. Yksi pääsi pintaa syvemmälle, vaikka siellä oli todella monta kunnollista ja hyvää miestä etsimässä ihmistä. Lähdin Tinderin maailmaan seikkailemaan ja myöskin testaamaan “markkina-arvoani”, mutta löysin sieltä paljon enemmän mitä olin saattanut toivoa. Löysin ihanan ihmisen, johon rakastuin.
Koskaan ei elämässä tiedä mitä se tuo tullessaan, mutta tällä hetkellä voin vain olla kiitollinen, että pyyhkäisin oikealle.