Rakkaudesta rakastumiseen
Uskon, että suurimmat ilot ja surut liittyvät rakkauteen ja kumppanuuteen. Mutta voiko ihminen aidosti rakastua moneen kertaan elämänsä aikana? Miksi samalla sanalla kuvattu tunnetila on aina erilainen eri ihmisen kanssa? Ja monestiko sekoitamme intohimon rakkauteen?
23-vuotiaana rakastuin intohimoisesti Pedroon, upeaan ja hauskaan Espanjalaiseen lääkäriin. Elämäni suurimmalta tuntunut rakkaus vei minut Suomesta Malagaan. Nuori sydämeni sanoi, että “tämä on nyt tässä, elämäni rakkaus".
Suhde ja tunteet kuitenkin loppuivat kuin seinään nopeasti. Osansa tässä oli Pedrolla, jonka yllätin lakanoiden välistä toisen naisen kanssa yhteisestä kodistamme. Myöhemmin tajusin olleeni rakastunut Pedron erilaisuuteen ja siihen kaikkeen uuteen ja jännittävään, jota hän minulle, 23-vuotiaalle suomalaistytölle edusti. 80-luku kun ei ollut meillä Härmässä mitään glamouria. Tajusin olleeni rakastunut, mutta tunne ei muuttunut koskaan rakkaudeksi.
Miten rakkaus sitten määritellään? Rakastuminen itsessään on se ihana, euforinen tunne, johon moni jääkin koukkuun. Varsinainen rakkaus on jotain syvempää. Aivan kuin rakastuminen kasvattaisi juuret ja vahvan rungon, joka kestää suhteen tuulet ja tyrskyt.
Vaikka rakkautta monesti osoitetaan sanoilla, ei pelkkä hokema riitä. Edellisessä liitossani ex-mieheni kyllästi minut kolmen vuoden ajan jokaikinen aamu tunnustamalla rakkauttaan. Sanat pitivät minut vakuuttuneena, mutta ne eivät kuitenkaan korvanneet tekoja, jotka eivät puhuneet samaa kieltä.
Tässä vaiheessa elettyä elämääni koen rakkauden olevan kokonaisvaltaista hyvää oloa toisen kanssa ja lähellä. Perhoset vatsassa eivät jaksa kutittaa hauskalla tavalla edes joka viikko, mutta senkin tunteen korvaa vakaus ja luottamuksen tuoma hyvä, rauhallinen olo.
Tärkeän pohjan rakkaudelle valaa keskinäinen kunnioitus ja toisen tukeminen. Rakkaus onkin valintoja, joiden myötä annat toiselle tilaa ja saat sitä itsekin.
Läheisyys ja intohimo on ollut aina minulle todella tärkeitä. Olen tässäkin asiassa sitä mieltä, että jos kerran rakastat, niin tee se täysillä ja isosti. Niitä tunteita on mukavampi muistella.
Muistan välillä isäni sanat: ”Päivi, sinulla ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa ihmissuhteissa”, hän aina tokaisi. Olen aina elänyt mottoni mukaan - jos antaa itsestään paljon, myös saa paljon. Sillä olen mennyt.
Kaikesta huolimatta olen kiitollinen upeista parisuhteistani. Olen kokenut, että minua on rakastettu ja olen saanut rakastaa. Tällä hetkellä olen rakastunut ja ilmassa on kaikki merkit, että tämä euforinen tunnetila muuttuukin lopulta rakkaudeksi.
Ihminen voi rakastua elämässään montakin kertaa, mutta rakkaudeksi tunne muuttuu harvoin. Ja silloin kun se muuttuu, niin pidä siitä kiinni.
-Päivi
