Voiko toista muuttaa?
Elämäni varrella olen tavannut tosi paljon ihania ihmisiä, myöskin parisuhteissa. Olen kuitenkin aina pyrkinyt muuttamaan heitä mieleni mukaisiksi. Parikymppisenä tapasin todella kivan miehen ja vuoden yhteiselon jälkeen hän kertoi, että hänen naismakunsa oli muuttunut. Itseasiassa sitä ei ollut enää ollenkaan, vaan mielenkiinto kohdistuikin toisiin miehiin. “Pienen” shokin jälkeen ajattelin tietenkin muuttavani hänet heteroksi. Voitte arvata, että yritykseni oli kova, mutta eihän siitä mitään tullut.
Seuraavassa pitkässä, yli 20 vuoden liitossa päätin tehdä paatuneesta naistenmiehestä yksiavioisen. Onnistuin siinä avioisuus-osassa, mutta se yksi-kohta jäi toteutumatta. Suurista ponnisteluistani ja 20 vuoden ikäerosta huolimatta en onnistunut tässäkön haasteessa.
Seuraavassa miehessä päätin tyytyä hieman pienempiin muutostoimiin. Tavoitteeni oli tehdä miehestäni vähän trendikkäämpi: Puvut menivät vaihtoon, lökähousut kiertoon. Määrätietoisesti ohjeistin pukeutumisessa ja toki myös nuorekkaammassa käyttäytymisessä. Koin hetkellisiä onnistumisen tunteita, mutta myöhemmin kyllä ymmärsin, ettei touhuni varmasti ollut mukavaa vastapuolelle.
Kaiken säätämisen keskellä olin unohtanut, ettei parisuhde ole suorite muuttaa toista itselle sopivammaksi kumppaniksi. Nyt varmaan mietit, että “nytkö se daiju vasta tuon tajuaa”.
Parisuhteen pitäisi olla sellainen, jossa voit hyväksyä toisen sellaisena, kuin hän on. Mielellään koko valinnankin pitäisi perustua tähän. Totuuden nimissä en ole kuitenkaan ollut ainoa, joka suhteissani on ollut se muutosagentti.
Pitkässä suhteessani miehelleni oli kovin tärkeää ulkoiset asiat. Joista vaimo oli se keulakoriste ja miehen peili: Piti olla aina tiptop, nättinä ja näyttävänä. Parikymmentä vuotta tekivät tehtävänsä, ja seuraavan miehen mieltymykset olivatkin päinvastaiset. Vaatimatonta pukeutumista ja käytöstä peräänkuulutettiin. Temperamenttini olisi ollut myös hyvä saada kuriin. Se olikin vaikeampi muutos ja sitä ei sitten koskaan tapahtunut.
Uskon, että monet meistä ihmisistä tekevät samaa kun minä ja kumppanini. Pyrkivät muuttamaan toisen omiin kehyksiin sopiviksi. Ensin tietysti muutetaan ulkoiset asiat: Vaatteet, kampaus, kroppa ja olemus. Puolen vuoden päästä voikin sitten keskittyä korvien väliin. Huomaan olleeni kovin tehokas ja kiireinen muutosten aikaan saamisessa.
Ulkopuolisen korviin voi tuntua, että aiemmat suhteeni ovat olleet pelkkää muokkausta ja toisen mukauttamista. Totuus sisältää monta kulmaa, ja olen ollut kokonaiskuvassa todella onnekas. Minulla on ollut hyviä miehiä ja olen kiitollinen heistä kaikista. Vaikken ole heitä onnistunut muuttamaan, eivätkä he ole pystyneet minuun, olen oppinut jokaiselta paljon. Minulta meni 58 vuotta tähän muuttumisleikkiin, eikä kukaan lopulta muuttunut . Ei miehet, en minä.
Muokkausharrastukseni on ulottunut myös tyttäreeni. Yrittämisen puutteesta minua ei voi syyttää siinäkään. Vaatetin tyttäreni autoritäärisesti 10-vuotiaaksi saakka. Olin aidosti yllättynyt, kun hän halusikin itse valikoida vaatteensa. Balettiin mentiin luonnollisesti 3-vuotiaana, koska sieltä tulee ainakin hyvä ryhti, ellei ura tanssijana urkene. Onneksi tyttärelläni on aina ollut oma tahto. Uskon hänestä kasvaneen naisen, jota kukaan ei pysty muokkaamaan mieleisekseen. Eikä ole tarvettakaan.
Tavattuani vuosi sittem nykyisen miesystäväni, en tehnyt tietoista valintaa luopuessani suunnitelmasta hänen muokkaamisekseen. Rehellisesti sanottuna en tiedä, mitä edes lähtisin hänessä muuttamaan. Myöskään hän ei ole yrittänyt muuttaa minua: Ei temperamenttia, ulkonäköä tai käytöstä ylipäätään.
Tein postauksen Instagramiin yhteiseltä Balin matkaltamme. Kuvassa olimme vierekkäin ”parisuhde-paidoissa”, joissa luki isolla Bali. Viimeistelimme kuvan naurettavilla lomahatuilla. Kaikki minut tuntevat tietävät, ettei turistipaidat ja hellehatut kuulu tyyliini, mutta silloin tiesin, että rinnallani on huipputyyppi. Hän oli onnistunut mahdottomassa: Saanut minut pukemaan nuo kornit vermeet päälle muuttamatta minua, ainoastaan hauskuuden ja ilon kautta.
Olipa tämä itsestäänselvyys tai ei, mutta olen vasta viimeisen vuoden aikana löytänyt ilon toisen aidosta persoonasta. Hyväksynyt toisen sellaisena kuin hän on. Vaikka turistipaidassa ja hellehatussa.
- Päivi
