Onnellinen vai tyytyväinen?
Kun ihmiset usein kertovat minulle olevansa “tyytyväisiä elämäänsä”, jään aina miettimään onko toteamus suomalaista vaatimattomuutta vai kirjaimellisesti tyytymistä nykytilaan. Tyytyväisyyshän on oikea kompromissi - tyydyn johonkin ja opettelen elämään sen kanssa. Ainakin minulle sana näyttäytyy tällaisena.
Olemmehan kansana kovin vaatimattomia, ja toki vanha sanonta “se kellä onni on, se onnen kätkeköön” on seurannut meitä jo useita sukupolvia. Aivan kuin onnellisuus olisi jotain, jonka kuka tahansa voisi varastaa, jos nyt satut sitä hieman vilauttamaan väärässä paikassa.
Ja ennen kuin joku sieltä takarivistä huutelee mitään, niin kyllä, olen itsekin elänyt tyytyväistä elämää olematta onnellinen. Silloin minulle riitti ulkoiset puitteet, kaunis koti tai onnistuneet illalliset. Olin lahjakas kokemaan ilon hetkiä olematta kuitenkaan sydämestäni onnellinen.
Tämä sama tyytyväisyys tuntuu leimaavan monen seksielämääkin. Pariskunnat vakuuttelevat yhteen äänen olevansa tyytyväisiä vallitsevaan seksuaalisuuden tilaan, mutta onko sekin vain tyytymistä siihen, mitä on tarjolla? Jotain siedettävää, jonka kanssa voi elää? Ja voiko seksin ja parisuhteen edes erottaa toisistaan? Onko mahdollista olla onnellinen isossa kuvassa, mutta kuitenkin vain “tyytyä” siihen, mitä lakanoiden välissä on tarjolla.
Vaikkei seksiä ja synnytystä ehkä voikaan suoraan verrata keskenään, niin harva meistä äideistä - tai isistä - tokaisee kysyjille lapsen maailmaan saattamisen jälkeen, että “olen ihan tyytyväinen tähän pieneen tulokkaaseen”.
Tyytyväisyyden muuttaminen onnellisuudeksi vaatii aina työtä ja varsinkin parisuhteessa kukaan ei siihen yksin pysty. Sama pätee makuuhuonehommiin. Muistakaa ystävät, että varsinkin siellä onnellisuuden laatu korvaa tyytyväisyyden määrän.
Kiinteistövälittäjän työssäni koen usein onnen tunteita. Mikäli velloisin vain kädenlämpöisessä tyytyväisyydessä, en kokisi tekeväni tarpeeksi töitä asiakkaideni eteen. Asiakkaideni onnellisuus on myös minun onnellisuuttani. Paras tunne on asuntokaupoilla tyytyväisten asiakkaiden puhdas ilo onnistuneesta kaupasta.
Kohtaan Hyvän elämän kartta -koulutuksissani ihmisiä, jotka lähtevä kotiin voimaantuneina ja onnellisina. Kukaan ei laita karttoihin asioita, joihin olisivat vain tyytyväisiä. Kartta laaditaan niiden asioiden ympärille, jotka tekevät meistä onnellisia.
Vei 59 vuotta todeta, etten enää suostu tyytymään yhtään mihinkään. Pyrin rakentamaan elämäni niiden asioiden ja ihmisten ympärille, jotka tekevät minut onnelliseksi. Vaikka onnellisuus kumpuaakin itsestä, toimivat oikeat ihmiset kuin vahvistimina niille tunteille. Kiitollisuus kaikesta tästä lisää onnellisuutta vielä entisestään.
Onnellisuudesta on muodostunut minulle tasainen olotila. En pyöri tiluksillani hihkuen onnellisuuttani julistaen, ärsyynnyn edelleen tietyistä asioista ja temperamenttini näkyy ja kuuluu. Osaan asioista olen juurikin vain tyytyväinen, mutta kaikesta huolimatta pyrin näkemään lasin aina puoliksi täynnä. Se on minulle osoitus kyvystä olla onnellinen. Puoliksi tyhjään lasiin tyytyminen on, noh, vain tyytymistä.
Jokainen valitkoon lasinsa vapaasti. Pääasia, että siinä edes on jotain. Itse pidän sen aina puoliksi täyteen. Mielellään shampanjalla.
-Päivi
